Kuka oli Konrad Hildén?

Vastaukseksi kysymykseen, kuka oli Aarni Penttilän isä Konrad Hildén, tuon tähän isän arkistosta kansakouluntarkastaja Kaarlo Vaulon papereista löytyneen muistokirjoituksen, jonka isä on kesällä 1962 Tyrvännön Retulassa saanut kirjoittajan tyttäreltä, maisteri Talvikki Vaulolta.

Kirjoituksen on isä itse kirjoittanut puhtaaksi alkuperäisestä. Loppuun hän on lisännyt kysymyksen, "olisiko painettuna? Työkouluun??"

Aikaa on kulunut niin paljon, että julkaisen kirjoituksen tässä kokonaisuudessaan.

 

Kaarlo Vaulo

Konrad Hildén

Korvaamattoman aukon Suomen kansakoulumiesten riveihin jätti viime huhtikuun 16na päivänä manan majoille mennyt kansakoulujen ylitarkastaja Konrad Hildén. Harvinaisen etevien lahjojensa avulla oli hän verrattain nuorena, ainoastaan 43-vuotiaana, tullut vastuunalaiseen ylitarkastajan toimeen, ja jokainen olisi suonut hänen kaltaisensa miehen siinä saavan vaikuttaa vielä kauemmin kuin vaan kolmisen vuotta. Hän ei ollut virkamiestyyppi, jommoisia meillä on virastoissa paljon, vaan ennen muuta ihminen ja pedagoogi.

Ylitarkastaja Hildén oli syntyisin Hämeenlinnasta, tuli ylioppilaaksi 1888 ja suoritti fil. kandidaattitutkinnon 1894. Jo opintoaikanaan oli hän hankkinut huomattavan laajat tiedot suomalaisessa ja klassillisessa kielitieteessä sekä filosofiassa, mutta uutteraan hän jatkoi tietojen kartuttamista koko elämänsä ajan ja monilla erilaisilla käytännöllisilläkin aloilla. Kasvatusopissa hän omisti ehkä laajimmat tiedot, mitä kukaan maassamme koskaan on omistanut. Niitä hän oli lisäillyt lukuisilla ulkomaisilla opintomatkoilla, joilla hän oli ollut vuosikausia. Niinpä hän oli ollut kuuluisien Reinin, Euckenin, Wundtin ja Njetschajevin oppilaana oleskellessaan Jeenan, Giessenin ja Leipsigin yliopistoissa sekä Pietarin lapsitutkimuslaitoksessa. Harvinaisen suuri, miltei loppumaton oli myöskin hänen kirjallisuuden tuntemuksensa ammattialalla. Kaikki uusimman pedagogiikan suunnat ja pyrkimykset olivat hänelle senvuoksi tuttuja aloja eikä ainoastaan kirjallisuudessa eikä teoriassa vaan myöskin käytännössä, sillä ulkomaanmatkoillaan hän tutki Pohjoismaiden ja Keski-Euroopan kouluolotkin hankkien näin täysin itsenäisen käsityksen kasvatusopillisissa kysymyksissä. Tämä itsenäisyys olikin sitten hänen persoonansa leima kaikissa kouluasioissa, esiintyivätpä ne virasto- tai pedagoogisina kysymyksinä. Ei ollut mahdollistakaan häneen edeltäpäin tyrkyttää asialle vieraita näkökohtia. — Näihin ominaisuuksiin liittyi vielä se kaunis piirre, että hän harkitsi asioita tyynesti, monipuolisesti ja tasapuolisesti osaten antaa persoonallisten vaikutteiden olla syrjässä. Kansakoululaitoksemme, sen kehittäminen aikansa tasalle pedagoogisessa suhteessa oli alati hänen sydämellään. Missä hän kulki tarkastusmatkoilla tai joutui ammattihenkilöiden kanssa tekemisiin, oli hänen puheensa positiivisesti hyödyllistä, hedelmöittävää ja vakuuttavaa; se teki luotettavan vaikutuksen, jota vielä jälkeenkinpäin mielellään muisteli.

Kuvaavana seurauksena hänen katsanto- ja menettelytavastaan muistettanee, että hän oli ainoa nykyisen kouluhallituksen jäsenistä puolustamassa kansakoulua pohjakouluksi toisten ollessa tätä ehdotusta vastaan, kun asiasta oli annettava lausunto. Joka on hänen vastalauseensa lukenut, saa jo selvän käsityksen tästä maamme ja aikamme etevästä pedagoogista. Hänen valoisa, selvä ja toivorikas elämänkatsomuksensa ja terveellinen vaikutuksensa olisikin ehkä nykyoloissa supistunut vähiin.

Kasvatusopillisissa kysymyksissä oli Hilden täydellisesti uudenajan miehiä, niitä 20nnen vuosisadan mullistajia, joita maassamme va-litettavasti vielä on liian vähän. Rauhallisella, syvästi harkitsevalla tavalla hän osasi sovittaa uuden vanhaan kadottamatta milloinkaan vakavaa, tukea antavaa siveellistä elämänkatsomusta. Uudet aatteet löysivät hänessä täydellistä ymmärtämystä ja niiden uurastajat harrasta kannatusta. Kauneuden käsittäminen oli päässyt hänessä ihanaan sopusointuun, ja sille hän toivoi tilaa kasvatuksessa; lapsitutkimus ja lapsen oikeus saada sielunsa mukaista kasvatusta, uusi käsitys kurinpidon hengestä, teonperiaatteen oikeudenmukaisuus koulutyössä - kaikilla näillä aloilla hän lämpeni ja innostui tullessaan kosketuksiin niitä edustavain henkilöiden kanssa.

Hildeniltä olisi kasvatusopillinen kirjallisuutemme epäilemättä vielä saanut hyödyllisiä lisäyksiä, jos hänen olisi suotu elää, sillä niin erinomaisen taitavasti hän osasi kynää käyttää. Hänen teoksensa "Lisiä äidinkielen opetusoppiin" (v. 1910) osottaa, millä tunnontark-kuudella hän teki työnsä ja että hänen kynänsä jälkiä olisi maassamme kipeään kaivattu.

Harva on, josta voidaan sanoa, että häntä ihmisenä ja toverina kaikki rakastivat. Hildenistä se ei ole liikaa sanottu. Joka hänestä toverin sai, saattoi häneen kiintyä ja luottaa täydellisesti. Harva toveri saa sen maineen. Esimiehenä hän myös saavutti luottamusta herättävällä esiintymisellään, vilpittömyydellään ja suoralla tavallaan alaistensa pakottoman kunnioituksen, jakamattoman suosion ja kiitollisuuden. Harvoin saadaan esimiehen puolelta niin ihmisellistä kohtelua kuin häneltä. Ja ne sadat opettajattaret, jotka ovat hänen valmistamiaan elämänuralle, tietävät myös, että lämmin ja rehellinen ihmisyyden tunne ennen kaikkea heitä varten oli opettajan ja johtajan puolelta vastassa.

Kauan tulee varmaan hänen kaunis muistonsa elämäänkin.


 

ILLE FACIET



Isäni äiti, Anna Hildén on äidilleni kertonut, että Konrad joskus poikaansa
Aarnia katsellessaan sanoi — "ille faciet".



Näiden Konrad Hildénin sivujen kokoamisessa minulla on ollut apunani serkkuni, lääket. ja kir. tri Olli Penttilä, isäni nuoremman veljen, Aimo Penttilän poika. Olli Penttilä on järjestänyt isäni jäämistöstä löytyneet isoisämme kirjeet, muistiinpanot ja koulutodistukset. Olli myös veljensä Ilmo Penttilän kanssa kuvasi Helsingin Yliopiston kirjastossa Konradin kirjoja ja kirjoituksia, joita en ihmeekseni ole isäni arkistosta löytänyt. Aarni Penttilän sivut olen rakentanut yksin, mutta näitä Konrad Hildénin sivuja en olisi ilman serkkujeni Olli ja Ilmo Penttilän apua saanut aikaan. Täydennän sivuja sitä mukaa kuin materiaalia löytyy.

Kirjoitukset olen naputellut [digitaali]valokuvista, toisin kuin isäni kirjoitukset, jotka olen skannannut tekstinlukuohjelmalla. Näihin isoisämme kirjoituksiin on tästä syystä saattanut tulla virheitä. Lyöntivirheitä eivät kuitenkaan ole epäjohdonmukaisuudet sanoissa kirjotus/ kirjoitus, harjotus/ harjoitus, seminari/seminaari, pedagooginen/pedagoginen, sillä kirjoittaja käyttää molempia muotoja. Teksteihin jääneistä virheistä saan kaikeksi onneksi välittömästi tiedon veljeltäni, Iiro Penttilältä, jolta eivät kirjoitusvirheet koskaan ole jääneet huomaamatta. Hän myös kiinnitti huomiota Konradin muutamien saksankielisten viitteiden ja sitaattien oikeinkirjoitukseen (esim. reproducieren, Principien), joihin emme kuitenkaan ole uskaltaneet puuttua.