HÄMEEN PENTTILÄT

Keväällä 2010 aloin etsiä tietoja isäni rakkaastaVaarista, Emanuel Hildénistä. Muistoja hänestä ovat muutamat isän ottamat valokuvat. Muisto Vaarista on myös isän Suomen kieliopin joissakin esimerkkilauseissa kuultava Hämeen murre, toisin sanoen, jo koulupoikana Vaarinsa kanssa jutteli tarkkakorvainen kielimiehen alku.

Muuten on kyllä puolikorvalla Vaaria kuunneltu, kun ei edes hänen ammattiaan ole ennen näitä minun selvityksiäni tiedetty. Isä on luultavasti tiennyt, mutta kun hän ei kertonut. Tai ehkä on kertonut, mutta eivät lapset kuuntele. Nyt voivat lukea.

Emanuel Hildén lähti 21-vuotiaana Varrasniemen Penttilästä Tampereelle opiskelemaan, kun vanhempi veli ryhtyi pitämään taloa. Talonpidon kanssa kuitenkin kävi toisin, veli kuoli, ja vastuu vanhemmista, sisaruksista ja myöhemmin tietysti omista lapsista kaatui kokonaan Emanuelin harteille. Hän oli kuitenkin menestyvä värjärimestari (kankaiden ja lankojen) ja kauppias Hämeenlinnassa. Hän ohjasi omaa, sisarustensa, vanhempiensa ja lastensa elämää esimerkillisellä ja kunnioitettavalla tavalla. Tämän selvitykseni olen omistanut veljeni vanhimmalle pojalle.

TAKAISIN