Aarni Emanuel Penttilä (vuoteen 1919 asti Hildén) syntyi Raahessa 5. päivänä elokuuta 1899 ja valmistui ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Normaalilyseosta vuonna 1918. Häntä kolme vuotta vanhempi Uuno Saarnio (vuoteen 1913 Bredström) syntyi Turussa 5. päivänä tammikuuta 1896 ja koulunkäyntinsä keskeyttäen valmistui yksityisesti ylioppilaaksi Forssan yhteislyseosta vasta vuonna 1921. Sillä välin Uuno Saarnio ehti työskennellä Turun KOP:n konttoristina vuosina 1912-l920 ja Turun kaupunginkirjastossa harjoittelijana vuosina 1920-1921.

Turun yliopiston kirjasto perustettiin vuonna 1921. Vuoden alussa astui toimeensa kirjastonhoitaja Volter Kilpi (1874-1939). Kirjaston palvelukseen päätettiin liittää myös kaksi assistenttia, konekirjoittaja ja amanuensseja. Saman vuoden toukokuun 1. päivänä assistentin toimeen astui filosofian ylioppilas Aarni Penttilä ja kesäkuun 15. päivänä amanuenssin toimeen ylioppilas Uuno Saarnio. Kun sitten filosofian kandidaatti Uuno Saarnio siirtyi toukokuun 1. päivänä vuonna 1928 Turun kaupunginkirjaston varakirjastonhoitajaksi oli Turun yliopiston alikirjastonhoitaja Aarni Penttilä väitellyt jo filosofian tohtoriksi vuonna 1926.

Näiden vuosien aikana heidän välilleen muodostui harvinaisen hyvä, syvä ja toisiaan kunnioittava elinikäinen ystävyys, joka ilmeni myös tieteellisenä yhteistyönä. Kun Uuno Saarnio avioitui berliiniläisen Luise Henriette Charlotte Hollbergin (1897-1972) kanssa vuonna 1923 ja Aarni Penttilä vuotta myöhemmin Kyllikki Islea Kielon (1901-1982) kanssa, viettivät nämä nuoret avioparit paljon aikaa yhdessä toinen toistensa luona kyläillen, sillä myös Charlotte Saarnion ja Kyllikki Penttilän välille muodostui elinikäinen luottamuksellinen ystävyys. Vieläpä, kun Saarnioille syntyi esikoinen, Reino vuonna 1927 ja Penttilöille Iiro vuonna 1928 ja Saarnioille puolestaan kuopus, Niilo vuonna 1929 ja Penttilöille Marikki vuonna 1934, olivat perheiden yhteiset kesät Nauvon saaristossa melkoista vilskettä ja ”perhejuhlaa".

Vuonna 1931 Aarni Penttilä nimitettiin Helsingin yliopistoon suomen kielen dosentiksi ja seuraavana vuonna hän jättikin Turun yliopiston kirjaston ja muutti Helsinkiin toimien siellä mm. Nykysuomen sanakirjan aputoimittajana 1932-35, suomalaisen filologian vt. apulaisena 1933-34 ja suomen kielen vt. lehtorina 1935-36, kunnes elokuun 1. päivänä 1936 hänet nimitettiin Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun (sittemmin Jyväskylän yliopiston) suomen kielen professoriksi.

Uuno Saarnio oli tehnyt vuonna 1927 professori Eino Kailan (1890-1958) johdolla pro gradu-tutkielman Gottfried Wilhelm Leibnizin (1646-1716) filosofiasta, jonka eräänä ajatuksena oli yleisen merkkikielen luominen, characteristica universalis. Aarni Penttilä puolestaan oli törmännyt erinäisiin sanojen taivutusmuotoja koskeviin ongelmiin. Keskusteltuaan asiasta Uuno Saarnion kanssa, he alkoivat kehitellä nykyiseen matemaattiseen logiikkaan perustuvaa sanateoriaa (ks. Virittäjä 1929) ja julkaisivat yhteisen, paljon huomiota saaneen artikkelin tuolloin vastaperustettuun  Erkenntnis - lehteen vuonna 1934. Uuno Saarnio valmisteli myös sanateoriaan liittyvää väitöskirjaansa merkkien ja merkityssuhteen logiikasta Eino Kailalle, joka siirtyi vuonna 1930 Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian professoriksi. Uuno Saarnion työskennellessä Turun kaupunginkirjastossa, toimi Aarni Penttilä usein välittäjänä Uuno Saarnion ja Eino Kailan välillä. Uuno Saarnion väitöskirja valmistui vuonna l935.

Vuonna 1937 Uuno Saarnio haki Jyväskylän yliopiston ylikirjastonhoitajan paikkaa, mutta molempien suureksi pettymykseksi Uuno Saarniota ei nimitetty ko. virkaan. Sen sijaan vuonna 1939 Uuno Saarnio siirtyi Tampereen kaupunginkirjaston johtajaksi ja sitten vuonna 1940 Helsingin kaupunginkirjaston johtajaksi, jona hän toimi aina eläkkeelle siirtymiseensä asti 1. päivänä helmikuuta vuonna 1963.

Aarni Penttilä puolestaan toimi, paitsi Jyväskylän yliopiston suomen kielen professorina, myös yliopiston vararehtorina vuosina 1940-47 ja sitten rehtorina vuosina 1948-63. Eläkkeelle hän siirtyi täysinpalvelleena joulukuun 31. päivänä 1966. Tuona aikana hän julkaisi mm. laajan ja perusteellisen Suomen kieliopin vuonna 1957. Hupaisa yksityiskohta ja erinomainen esimerkki sekä Aarni Penttilän että Uuno Saarnion paitsi tieteellisestä yhteistyöstä, myös heidän mainiosta huumorintajustaan, esiintyy tuon Suomen kieliopin sivulla 234, jossa on ehdotus siitä, miten suomen kielellä olisi ilmaistavissa yksikön ensimmäisen persoonan imperatiivi. Tutkimuksessaan ”Arvo ja eetillisyys”, Ajatus XIII, vuodelta 1945, Uuno Saarnio esittää yhdeksi eettisyyden tunnusmerkiksi tietynlaista sisäistä imperatiivisuutta. Tälle sisäiselle imperatiivisuudelle ei kuitenkaan ole kielellistä ilmaisua paitsi sanskriitin kielellä. Yhteisten pohdiskelujen tuloksena syntyi sitten muoto: saaon, tullon jne.

Eläkkeelle siirryttyään molemmat jatkoivat intensiivisesti tieteellisiä tutkimuksiaan. Aarni Penttilä muutti Jyväskylästä takaisin Helsinkiin ja he suunnittelivat kirjoittavansa yhdessä uudemman ja parannetun version Erkenntnis-lehdessä julkaistusta artikkelista, so. sanateoriasta. Tähän liittyen Aarni Penttilä kirjoitti useita sanateoriaa koskevia artikkeleita, esim. ”The Word” - artikkelin vuonna 1971 (ilmestyi postuumina 1972). Tämä viidenkymmenen vuoden ystävyys ja tieteellinen yhteistyö kuitenkin katkesi äkisti Aarni Penttilän kuoltua 25. päivänä elokuuta 1971. Uuno Saarnio kuoli 14. päivänä huhtikuuta 1977.